Julkaistu Keskipohjanmaa-lehden nettisivuilla Ma 4.4.2022 klo 16:15
Alkanut kevät on vahvasti työehtosopimusneuvotteluiden värittämä. Pöytien vastakkaisilla puolilla istuvat työantajien ja palkansaajien edustajat. Teollisuuden puolella on jo nähty aikamoista vääntöä, jossa eräs valtava työnantaja jääräpäisesti jatkaa ideologista taistoaan palkansaajien asemaa ja järjestäytymistä vastaan. Saa nähdä suostuvatko Nallen vasallit neuvottelupöytään ennen kesälomia lainkaan?
Entä sitten kunta-alan naisvaltaisten ja matalapalkkaisten alojen edustajat? Mitä heille ollaan tarjoamassa tällä kertaa? Ilmeistä on, että näkemykset olivat lähtökohtaisesti kaukana toisistaan, koska valtakunnansovittelijan juttusille päädyttiin. Valtakunnansovittelijan sovintoehdotus taasen osoittaa selkeästi, kenen etua hän ajaa, ja se ei ainakaan ole palkansaajan etu.
Tässä pari poimintoa valtakunnansovittelijan sovintoesityksestä, jotka työnantajapuoli ilmoitti olevansa valmis hyväksymään:
- Kunta-alan tunti-tes poistuisi tyystin 02/24, mikä heikentäisi merkittävästi kyseisen tessin alaisuudessa nykyään työskentelevien kuukausiansioita sen jälkeen.
- KVTES yleiskorotukset olisivat jälleen kerran jääneet reilusti inflaatiota pienemmiksi, 1 % 1.5.22 ja 1 % 1.5.23. Näiden lisäksi olisi tullut vajaa prosentti paikallisia järjestelyeriä jaettavaksi.
- Sote-tes, ovtes olisivat mukailleet kvtes:in yleiskorotuksia, ilman suuria eroja, joissain määrin hiukan heikompia korotuksia olisi kuitenkin ollut niissä luvassa.
Kunta-alan matalapalkkaisten puurtajien työpanos on yhteiskunnan pyörimisen kannalta pakollinen, mutta silti näitä arjen sankareita ei arvosteta vähääkään, ainakaan työantajapuolella. Vaikuttaa siltä, että aina pitää vaan jaksaa ja jaksaa, venyä ja tyytyä pöydältä lakaistaviin muruihin. Kaikki tämä, koska eihän yhteiskunnalla voi olla varaa nostaa niitä palkkoja tarpeeksi, se veisi kunnat vararikkoon. Henkilöstö nähdään pelkkänä kulueränä, jota tulee sujuvoittaa ja karsia mahdollisuuksien mukaan, siltä se ainakin usein vaikuttaa.
Kunta-alan palkansaajien työ ei aina ole näkyvää, mutta arjessa tapahtuva kuntakoneiston ylläpito ja kannattelu ei tapahdu itsestään. Ei voi vain ajatella, että ”Kyllä joku hoitaa” ja sysätä näiden joidenkin hyvinvointi ja edellytykset selvitä arjesta sinne johonkin vaan. Entä sitten, jos joku ei hoidakaan? Entä sitten, jos sillä jollakin ei olekaan enää varaa ostaa ruokaa perheelleen, tai tankata autoaan, että pääsisi sitä tehtävää hoitamaan?
Tässä tilanteessa meidän palkansaajien on erityisen tärkeää muistaa se, että ilman joukkovoimaa ja ammattiliittoja olisimme nykyistäkin heikommassa asemassa. Työnantajapuoli iloitsee, jos rivit rakoilevat, eikä edes kevyempiin työtaistelutoimenpiteisiin osallistumiseen löydy tahtoa. Juuri nyt solidaarisuus ja joukkovoiman näyttäminen on erityisen tärkeää, koska panokset ovat kovat ja meidän tulevaisuudestamme on kyse.
Roy Pietilä
Kokkolan JHL ry:n pj.